Tämän vuoden maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna nokkahuilistit ympäri maailmaa kokoontuivat Nordhorniin osallistuakseen siellä neljättä kertaa järjestettävään nokkahuilutapahtumaan. Hollannin rajan tuntumassa, mutta Saksan puolella sijaitseva Nordhorn tarjosi pienimuotoisen sympaattiset puitteet nokkahuilutapahtumalle, joka piti sisällään konsertteja, mestarikursseja ja kilpailun.
Muusikkopariskunta Bobby Rootveld ja Sanna van Elst järjestävät nokkahuilufestivaalin lisäksi myös kitara- ja harmonikkatapahtumia, konsertteja ja levytystoimintaa. He myös esiintyvät aktiivisesti ympäri maailmaa duona: Rootveld on kitaristi ja van Elst nokkahuilisti. Bobby ja Sanna ovat saaneet aikaisempina vuosina houkuteltua järjestämäänsä tapahtumaan nokkahuilumaailman tärkeitä nimiä kuten Erik Bosgraafin ja Flanders-nokkahuilukvartetin ja tänä vuonna tapahtuman tähtivieras oli nokkahuilusolisti ja Salzburgin Mozarteum-musiikkikorkeakoulun professori Dorothee Oberlinger.
Nokkahuilukilpailussa oli kolme sarjaa: ammattiopiskelijoiden ja ammattilaisten sarja ilman yläikärajaa, amatöörien sarja 15 ikävuodesta ylöspäin ja amatöörien sarja 14 vuoden yläikarajalla. Nuorimpien soittajien amatöörisarjaan sai osallistua myös kamarimusiikkikokoonpanolla, mutta kovin montaa yhtyettä ei lavalla kuitenkaan nähty. Ohjelmisto kilpailussa oli vapaa, ja ennakkokarsintaa ei ollut. Sen vuoksi taso oli välillä melko vaihteleva, mutta kokonaisuutta ajatellen kuitenkin korkea. Teini-ikäiset nokkahuilistit soittivat moderneja klassikoita (mm. Shinoharan Fragmente) ja Vivaldin konserttoja ja alakouluikäiset Paetzold-nokkahuiluilla barokki- tai nykymusiikin lisäksi myös maailmanmusiikkia. Muutenkin soittimet olivat osallistujilla korkealaatuisia ja ne kuulostivat pääosin hyviltä. Nuoretkin soittajat uskalsivat puhaltaa ja esiintyä sekä käyttää lavaa hyväkseen. Monet käyttivät tausta-cd:tä soittaessaan barokkisonaatteja. Kilpailun seuraaminen oli mielenkiintoista, sillä esiintymisaika oli rajattu amatöörisarjoissa vajaaseen kymmeneen minuuttiin ja ammattilaissarjassa 15 minuuttiin. Ammattiopiskelija/ammattilaissarjassa oli osallistujia pääosin Keski-Euroopasta, mutta myös mm. Taiwanista. Taso oli korkea ja kilpailun voitti Bremenissä vaikuttava n. 30-vuotias nokkahuilisti Elisabeth Champollion. Tuomaristossa oli Dorothee Oberlingerin lisäksi hollantilaisia ja belgialaisia nokkahuilisteja ja nokkahuilupedagogeja.
Viikonlopun aikana kuultiin myös konsertteja, joissa esiintyivät mestarikursseille osallistuneet harrastajat sekä Tobias Reisigen luotsaama Antiko Bande, Bobby Rootveld ja Sanna van Elst sekä Dorothee Oberlinger. Tobias Reisige on erikoistunut jazzin soittamiseen nokkahuilulla, ja hänen Antiko Bande -projektibändinsä koostuu nokkahuilistien lisäksi basistista, kosketinsoittajasta ja rumpalista. He soittivat virkistäviä versioita standardiohjelmistosta sekä omaa musiikkiansa. Hienosti sovitettua musiikkia! Rootveldin ja van Elstin esitys keskittyi klezmer-musiikkiin ja heidän tilaamaansa nykymusiikkiin. He olivat hyviä esiintyjiä, ja soiton lisäksi kuultiin myös laulua ja nähtiin hieman näyttelemistä. Dorothee Oberlinger soitti reilun tunnin soolokonsertin, joka sisälsi musiikkia erittäin monipuolisesti. Keskiaika ja nykymusiikki nivoutuivat hienosti yhteen, barokkisoolot soivat erittäin virtuoottisesti ja ylipäätään konsertti oli todella nautittava. Oberlinger piti yleisön hallussaan ensimmäisestä teoksesta lähtien.
Kurssitarjonta piti sisällään Sanna van Elstin pitämän lasten nokkahuilukurssin, Bobby Rootveldin lavapresenssikurssin, nokkahuiluorkesteri-klezmerkurssin, Heida Vissingin yhtyekurssin sekä Dorothee Oberlingerin ja Bert Honigin mestarikurssit. Seurasin pääasiassa Oberlingerin kurssia, ja hän oli erittäin innostava opettaja niin lapsia kuin aikuisiakin kohtaan. Huomionarvoista oli, että harrastajatkin käyttivät laadukkaita soittimia ennakkoluulottomasti. Mukana oli tavanomaisempien barokkinokkahuilujen lisäksi myös moderneja Helder-soittimia, Adriana Breukinkin Eagle-uutuus sekä Yamahan puisia bassoja.
Vaikka Nordhornin nokkahuilutapahtuma olikin hieman kotikutoinen, niin tunnelma tapahtumassa oli lämmin ja yhteisöllinen. Yleisöä riitti jokaiseen konserttiin, ja myös kilpailuja seurattiin innokkaasti. Nordhorniin pääsee juna-bussiyhdistelmällä Amsterdamista n. neljässä tunnissa ja samalla matkalla voi käydä katsomassa viereisen Bad Bentheimin kaupungissa sijaitsevaa hienoa linnaa. Uskon ja toivon, että Nordhornin nokkahuilutapahtuma saa jatkoa myös tulevina vuosina. Lisätietoa tämän vuoden tapahtumasta löydät täältä:
Asiasanoja: Nordhorn Dorothee Oberlinger nokkahuilu festivaali Bad Bentheim Kulturhaus NIHZ Bobby Rootveld Sanna van Elst kilpailu
Comments